Ketteryys on ollut it-alalla muotisana viimeiset vuodet. Useat yritykset ja organisaatiot kertovat noudattavansa erilaisia menetelmiä kuten scrum, agile ja LEAN. Toiset ovat ottaneet näistä osia ja yhdistäneet useista menetelmistä itselleen parhaiten sopivimman mallin. Mikä näistä on sitten paras ja ketterin?
Mielestäni menetelmällä ei ole niin paljon väliä kuin useasti ajatellaan. Jo vesiputousmallin aikaan tietyt projektit menivät maaliin aikataulussa ja budjetissa ilman ongelmia. Ketterätkään mallit eivät tuo pikavoittoja, jos asenne ja motivaatio ei ole kohdillaan. Niiden avulla ja avoimella kommunikaatiolla päästään pitkälle. Asenne ja motivaatio ovat asioita, jotka näkyvät projektin parissa työskenteleville. Muutaman tai jopa yhden avainhenkilön heikko motivaatio voi saada myös muiden motivaation laskemaan. Olen ollut todistamassa tätä ilmiötä useita kertoja!
Ideaalimaailmassa projektin omistaja voi valita itselleen unelmatiimin ja voi sitä kautta varmistaa, että tekijöiden osaaminen ja motivaatio ovat tarvittavalla tasolla. Oikeassa elämässä eli käytännössä ainakin suurin osa projektiryhmästä tulee annettuna ja voi olla hiukan tuuristakin kiinni minkälaisia tekijöitä projektiinsa saa. Mutta peli ei ole pelattu, vaikka kasassa ei olisikaan alustavien arvioiden mukainen unelmatiimi (muistatte varmaan myös 2011 jääkiekon mm-kisajoukkueen? Ei kriitikot paljon luvanneet ja yhteistyö ei alussa sujunut, mutta mestaruus lopulta tuli!). Kuten tiedätte myös luonnossa voi pienistä mustista hiilenpalasista muotoutua hienoja loistavia timantteja!
Projektin omistajalla on tärkeä rooli tietysti koko projektin ajan, mutta varsinkin alussa. Hän pystyy motivoimaan tiimiä ja kertomaan tarkasti mitä projektin pitää saavuttaa, jotta se olisi menestyksellinen. Kokemusta on myös tilanteista, joissa projektin omistajalla ei ole selkeää näkemystä, mitä projektin pitäisi oikeasti tuottaa. Tämä aiheuttaa projektiin paljon sekaannusta ja usein myös aikatauluun painetta. On siis syytä tarkkaan lyödä lukkoon projektin lopputuotokset ja muutoshallinnan avulla muuttaa niitä, mikäli tarvetta myöhemmin ilmenee. On myös kannattavaa miettiä, onko mahdollista palkita projektiryhmää hyvästä työstä vaikka se heidän velvollisuuksiin kuuluisikin.
”Toisten kannustaminen ja muistaminen varsinkin vaikeissa tilanteissa auttaa parantamaan ryhmän dynamiikkaa ja hitsaa sitä yhteen.”
Ketteryys on myös tuonut monia hyviä puolia projekteihin. Projektin seuraaminen on paljon helpompaa ja projektin sisällä kommunikoidaan paljon ja niin sanottuja ”mä luulin” tilanteita ei pääse helposti syntymään. Toisten kannustaminen ja muistaminen varsinkin vaikeissa tilanteissa auttaa parantamaan ryhmän dynamiikkaa ja hitsaa sitä yhteen.
”Vanhaan hyvään” aikaan projektit alkoivat aina kick-off palaverilla, jonka jatkeena oli hyvin usein jonkinlainen iltatapahtuma. Valitettavasti näitä ei näe nykyään yhtä paljon kuin ennen. Etätyön kasvaessa ja muutenkin projektiryhmän hajaantuminen maantieteellisesti eri paikkoihin kasvattaa tarvetta ryhmäläisten tutustumiseen projektin alussa. Yhteydenotto toiseen on huomattavasti paljon helpompaa kun toinen osapuoli on jo tuttu.
Eli ei muuta kuin onnea ja asennetta projekteihin ja muistakaa, että apua on tarjolla, jos siihen on tarvetta!
Comments are closed.